3.tehtävä

Taisi mennä tämän tehtävän deadline pitkäksi sairastuttuani flunssaan. Nyt on antibioottikuuri saatu ja olo jo huomattavasti parempi.

Marika vastasi kommenttiini juridiikan opettamisesta blogin avulla. Se todellakin olisi haasteellinen projekti. Ehkä blogi-opetusta voisi aluksi käyttää juridiikassa pienemmässä muodossa, esim. tehtävien muotona. Mutta avoin asenne ja nyt oppimamme perustiedot blogien käytöstä ja mahdollisuuksista luovat tietysti otolliset puitteet mahdolliselle hyödyntämiselle joillain kursseilla.

Luin Jill Walkerin artikkelin: Learning in Public, joka on kuvaus blogien käytöstä opetuksessa. Artikkeli mielestäni painottuu paljolti nettikirjoittamisen taidon tärkeyteen itseisarvona, eikä sellaisenaan antanut paljoakaan sellaiselle, joka miettiin blogin käyttöä substanssin oppimisen kannalta. Artikkelissa kuvailtiin sitä, kuinka opiskelijat oppivat julkisuuden merkityksen, kommentoinnin kautta verkostoituivat ja vieläpä oppivat arvostamaan omaa ainutlaatuista mielipidettään. Opiskelijat toimivat myös toistensa arvioijina sitä kautta, että kommentoivat toistensa tuotoksia ja mielipiteitä. Opiskelijat alkoivat "opettaa" toisiaan. Ydinsisältönä pidän teksiin otettua lainausta Lowe and Williamsilta (2004): " With teacher no loger the overly predominant active reader and responder of student texts, students, as a community, take more ownership of their writing". Kaikki tämä on äärimmäisen tärkeää ja sopii hyvin moniin aineisiin, esim. kirjoittamiseen, tietojenkäsittely opetukseen ja varmasti moniin muihinkin. Keskustelu antaa paljon monissa aineissa ja varmasti myös juridiikan osalta keskustelu sopisi esimerkiksi tapausmateriaalin käsittelyyn, tulevien uudistusten ja nousseiden lainsäädännöllisten uudistustarpeiden käsittelyyn ym. Tässä piilee kuitenkin mielestäni myös varteenotettavia vaaroja. Opiskelijat vakuuttuvat ja vakuuttavat toisilleen toistensa väärinymmärryksiä ja luuloja keskustelussa. Substanssimateriaali juridiikan osalta on löydettävissä vain rajoitetusti netistä ja sen hallinta ja omaksuminen on usein opintotavoite, ei suinkaan sen "ymmärtäminen" tai siitä keskusteleminen. Valitettavasti normatiivinen materiaali on usein annettua, ei oivallettavissa olevaa. Nämä ovat tietysti esteitä, joiden ohittamiseen on varmasti keinoja ja blogia voisi ilman muuta kokeilla jollain kurssilla. Mutta huolenaiheeni on myös opettajan roolin oikaisijana, lukijana ja web-yksilöopettajana kasvaminen. Juristeja usein syytetään siitä, että "he vain yrittävät keksiä esteitä kaikelle". Toivottavasti en taas syyllistynyt tähän! Kokeilin web-keskustelua eräällä kurssilla rajoitetummin ja tehtävän muodossa Virtualiassa, ja kokemukset siitä olivat melko rohkaisevia. Kuitenkin ohjeistuksen merkitystä, lähteiden hallintaa ym. ei voi liikaa painottaa.